Joulunalusviikko

Päätä melkei huimaa...

Päätä melkei huimaa…

wp_20161218_09_50_03_prowp_20161220_001

Vauhdikkaasti virtaa Mekong

Vauhdikkaasti virtaa Mekong

Ylileveä kuljetus ilman kuorman sidontaa

Ylileveä kuljetus ilman kuorman sidontaa

Mekaaninen Joulupukki

Mekaaninen Joulupukki

Juoluuaton Uamiainen. Ettei vaan pääse ähky yllättämään: Kuppi Lipton -teetä, lemonilla terästettynä ja Saigon Green

Juoluuaton Uamiainen. Ettei vaan pääse ähky yllättämään: Kuppi Lipton -teetä, lemonilla terästettynä ja Saigon Green

Joulunalusviikko meneillään. Se näkyy kyllä Saigonissakin. Monet hotellit ja kaupat ovat koristelleet sisäänkäyntinsä ”Happy Cristmas” – tekstein lasioviin. Pankit jakavat uuden vuoden kalentereita asiakkailleen. Vaihdoin tänään euroja dongeiksi. Minulle ojennettiin vuoronumerolappu 127 VIP. Eipä ollut jonoa sillä tiskillä. Rahanvaihto tapahtui todella ripeästi printtertulostimen rykiessä pumaskat valmiiksi.Kurssimuutokset ovat olleet todella pieniä: jos sata euroa vaihdat Dongeiksi, muutos on luokkaa 50 senttiä siinä summassa.

Alkuviikon sää on ollut vähän arvoituksellinen. Sadekuuroja on tullut silloin tällöin. Se ei ole kuitenkaan haitannut tahtiamme. Jouluviikosta on ennustettu varsin hyvää, lämmintä 28-31 astetta ja sateiden mahdollisuus vähenemään päin.

Kyllä suomalaisten matkailijoiden määrä Vietnamissa on selvästi lisääntymään päin. Siitä osoituksena on lukuisat tapaamamme maanmiehet ja -naiset. Phang Gnu Lao ja La Lei katujen välisessä puistossa, missä käyn lähes päivittäin harjottelemassa frisbeeputtia. Kaksi naista kävelivät ohitseni ja arvelivat minun tarvitsevan sihtileipää. He oliva Kuopiosta ja kaikenlisäksi kolleegoita. Siinä lipsahti kolme varttia vaihdettaessa kokemuksia puolin ja toisin. Heidän lomansa oli jo loppumassa ja seuraavana päivänä oli paluulento Suomeen. Heidän mentyään meitä hieman iäkkäämpi pariskunta alkoi jutella puistonpenkiltä. Paljastui, että olivat hämeenlinnalaisia kuten mekin. Aatonaatonaattona (ompas mukava sana) luoksemme tuli iloinen kolmen hengen seurue, joista yksi mies kertoi asuvansa pysyvästi Saigonissa. Hän opetti englantia. Oululaispariskunta oli tullut häntä moikkaamaan. Siinä otettiin sitten valokuvia Suomen lipun kanssa. Kati ja Ilkka Tavattiin seuraavana iltana kun olimme tulossa syömästä Bui Vien -kadulla. Päätimme istahtaa muovituolibaariin juttelemaan. Siihen ilmaantui yksi mies, joka oli lähtenyt yhdessä vaimonsa kanssa Vietnamiin. He olivat myöhästyneet Istambulissa koneesta. Saivat uudet liput seuraavalle lennolle. Kun koneen piti lähteä, vaimoa ei näkynyt missään. Viimetippaan mies oli etsinyt häntä ja lopulta arvellut vaimon olevan jo koneessa mutta eipä ollut! Hän siis lensi yksin. Pieni epäilys hänellä oli, että vaimo kyllä tulee vielä Saigoniin. Tarina ei kerro enempää, miten se lopulta päättyi.

Katukaupustelijoiden sortimentit ovat vaihtuneet: saatavilla on paloauton punaisia tonttulakkeja, punaisia poron sarvia, kaikenlaisia rannekoristeita. Mutta aika vähän he saavat niitä myytyä. Perinteinen aurinkolasikauppa käy paremmin. Kun ollaan oltu kohta kolme viikkoa samoilla kulmilla, näkee selvästi turistien vaihtumisen. Yleensä kaikki kulkevat lyhythihaisessa paidassa ja shortseissa. Valkoinen iho paljastaa heti, että ollaan just saavuttu. Katseet seuraavat uteliaina kaikkea ja varsinkin liikkeiden nimikyltit näyttävät kiinnostavan ensikertalaisia. Hyvä etteivät kompastele omiin jalkoihinsa. He ovat aurinkolasikauppiaiden kultakimpaleita.

Tänä vuonna jouluaatto sattui olemaan lauantai. Se näkyi myös katuvilinässä. Paikalliset ihmiset, vaikkeivat muutoin joulua vietäkkään, olivat iloisella tuulella. Kaikki katukuppilat olivat täynnä itseään restauroivia asiakkaita. Nähtiimpä muutama Joulupukkikin. Kysymykseen, mistä Hän oli tuilossa, sain vastaukseksi Vietnamista. Kerroin heille totuuden: Suomen Lapista ja Korvatunturilta. Ottivat kotiosoitteen mielihyvin vastaan. Jouluateria tänä vuonna oli vähän erilainen totutusta kalkkunasta. Höyrytettyä riisiä pieni kupillinen, karamellisoitua härkää vihanneksin. Hyvää oli eikä ähky päässyt yllättämään.

Joulurauhan julistus Turussa jäi näkemättä. Se olisi ollut saatavilla ainakin nauhoitettuna, muttä näkemättä jäi. Muutoin nettiyhteydet ovat varsin toimivat. Hotellimme WiWi toimii hyvin, jopa Skype kuvayhteydellä. Samoin kaupungilla on yhteydet hyvät.

Joulupäivän iltana paikallista aikaa lopettelen tähän. Hyvää Joulua vielä toivottaen Eero ja Tarja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *