TET-juhlan odotusta

Vung Tau’ssa alkoi näkyä heti sinne tultuamme, että jotakin on kaupungissa tapahtumassa. Back Beach’n läheisessä isossa puistossa oli kasattu vaikka millaista rautakehikkoa useisiin pisteisiin. Kolme viikkoa on aikaa rakentaa Kiinalaisen Uuden Vuoden juhliin rekvisiitta. Paikalla on hitsareita, maalareita, kaikenlaista rakentajaa! On ollut mielenkiintoista seurata päivittäin, miten työt edistyvät ja mitä näistä kaikista putkikehikoista ja bambukasoista oikein valmistuu. Joinakin päivinä oli sen verran kova tuuli, että rakennusmiehillä oli oikeasti vaikeuksia nostaa kehikoita pystyyn. Ja kun hitsarin piti vielä hitsatakin! Kaikennäköistä puuseppää ja tyroksitaiteilijaa nämä rakennelmat vaativat. Ihmisen kekseliäisyys näyttää olevan vain mielikuvituksesta kiinni. Niin: tämä vuosihan on kukon vuosi!

Jos jotain siitä ajallisesta jännittämisestä! Joka ilta on firmojen sisäpihoilla näyttäviä esityksiä upeine esiintyjineen. Saisi Suomiyrityskin hakea oppia Vietnamista, kuinka kaikilla taiteilijoillakin on mahdollisuus päästä estraadille ja antaa kansalle parastaan! Paikalla olijat saavat nauttia hyvästä, korkeatasoisesta ohjelmasta ja vielä pienen paikallisen snäkin kera. Kaikki nauttivat!

Paikkoja laitetaan juhlakuntoon. Katukiveykset maalataan valkoisiksi. Sekin antaa huollitellun ja tietyllä tavalla hienon viestin: meillä kaikilla tulee olla puitteet kunnossa! Liikkeiden edustat pestään, mopot huolletaan ja puunataan, hankitaan toreilta kaikenlaisia yrttejä, valmistellaan juhla-aterioita. Kaikilla tuntuu olevan hommaa mutta ei kiirettä. Ja juhlakoristeluun panostetaan. Kaikki puistot ovat täynnä bonzai-puita, eri kokoisia ja -hintaisia. Kuin meillä pari viikkoa ennen joulua kuusikaupat. Bonzait ovat valmiiksi koristeltukin, on mandariinipuita, joissa on hienon keltaiset hedelmät valmiina suuhun laitettaviksi. Ostajat arvioivat näitä kuin ravihevosia tai maatalousnäyttelyn sonneja! Makuasioistahan ei sovi kiistellä. Ka kun kaupat syntyvät, sellainen alle metrin halkaisijaltaan oleva, kahden miehen juuri ja juuri nostettavissa oleva saviruukku kasveineen siirretään 80 kuutioisen 80- luvun Hondan takapritsille, sidotaan jonkin verran kiinni ja siirretään osoitteeseen. Kauppa käy!

Nämä kauppiaat ovat vallanneet minun frisbeeharjoitusalueenkin! Sopii minulle. Jos kymmenmetristä puttia pääsee vielä heittämään, se riittää. Mutta kun siellä puistossa on niitä hölkkääjiäkin ja muita kunnonkohottajia. Mutta Enska Itkosen sanaan: sopu sijaa antaa!

Esimakua saimme tästä kaikesta: olimme etsimässä vaimolleni paitaa ja paikalliselle frisbeeradalle näkyvämpiä korinosoittimia. Paita löytyi helposti miesten paitamyymälästä. Juuri oikean värinen! Ja mikä vielä parempaa, kokoinenkin! VOV! Mutta että löytää n 5 cm leveää punaista tai muun väristä muovinauhaa? Sepä olikin työn takana! Kiersimme isolla marketilla kaikki mahdolliset paikat. Aina kun kysyin mistä sellaista voisi löytää, käsi vilkutti eteenpäin. Eikä sitä kyllä sitten löytynyt! Mutta sitten eteemme tuli katumopokorjaamo! Täällä kaikki mp-renkaat myydään sellaisella juuri sopivalla nauhalla päällystettyinä, kuin olin vailla. Voiko parempaa tuuria olla! Ja ilmaiseksi! Kierrätyskäyttöä!

Onnellisin mielin palailimme kohti majapaikkaa. Oikaisimme vähän hiljaisempaa katua, mutta muutaman sadan metrin päässä alkoi mökä lisääntyä. Kun lähestyimme kohdetta, kadulle oli kannettu sen tuvan 5 peltipöytää ja varmaankin kaikki tuolit! Eikä siinä kaikki: karaoke huusi ainakin sadan desibelin voimalla. Kun tulimme kohdalle meidät KIDNAPATTIIN! Siis JUHLIIN! He olivat aloittaneet Kiinalaisen UUden Vuoden juhlinnan jo! Meille Tiger-doset kouraan ja paraatipaikoille! Olisivat halunneet laulattaakin meitä, mutta kohteliaasti kieltäydyimme. Mutta meno oli aitoa ja lämminhenkistä!

Hotellimme emäntä oli jo aamusta tekemässä ruokaa TET’iä varten. Hän viesti, että saamme osamme! Olin heittämässä frisbeetä kahden ruotsalaisen kanssa, isä ja poika. Heillä ei olut kiekkoja mukanaan, joten lupauduin auttamaan heitä ja lainaamaan kiekot. Kun tapasimme, paljastui, että he molemmat ovat kuuroja! Eikä heillä ollut myöskään huuliltalukutaitoa. Mutta siis: kädet käyttöön! Christoffer kirjoitti kännykkäänsä jutut ruotsiksi ja minä vastasin RUOTSIKSI! Mutta meillä oli hieno päivä! 19 väylää ja ihan hyvä fiilis. Viggo heitti 13-vuotiaaksi tosi hyvin. He olivat tosin heittäneet viimeksi lokakuussa 2016. Viggo on Ruotsin kuurojen juniorimestari! Ei siis huonoa heittoseuraa!

Mutta tänään on keskiviikko. Kerrompa lisää TET’n jälkee!

Katukiveys maalataan, tehdään siistiä!

Kukat kukkivat

Kaaupungin käyntikortti puistossa

Riisipelto keskellä puistoa!

Kukon vuosi alkamassa. Kana ja tiput, osa kuorissaan

Olla paikoillaan

Coban mannekiini

Moottori valmistuu

Panimoravintola Vung Tau’ssa

Auringon lasku iltalenkillä

Vasta pyydetty rapusaalis

Kylpylän sisäänkäynti

Soittoruokalassa Suomiprogeeta

Moi taas kaikki kamut!

Pohdin tällä hetkellä sitä, olenko tullut jo vähän vanhaksi!

Tätä reissua suunnitellessamme oli ajatus, että emme kiertäisi maata etelästä pohjoiseen. Toisin sanoen asuisimme paikallaan pitemmän aikaa. Saigon, Ho Chi Minch City on kyllä eläväinen kylä! Asuimme viisi viikkoa District 1:sen ytimessä. Päivän rutiinit alkoivat muodostua heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Aamupala, kävelylenkki tai puttiharkat puistossa, nestehukan torjuntaa sen jälkeen, suihkussa käynti, postaukset nettiin, iltapäiväoluet, päivällinen, hengailua paikallisten ja muiden turistien kanssa. Voisi kuvitella, että viisi viikkoa suht samalla kaavalla olisivat tylsiä. EI LAIINKAAN. Pientä vietnamin kielen opettelua tarjoilijan kanssa aamupalalla on aivan mukavaa, siinä saa paikallisen ääntämisen opetuksen ja käytännön samalla. Vietnamin kielihän on ns foneettinen kieli. Sama sana saattaa merkitä seitsemää eri samaa riippuen ääntämisen painotuksesta ja intonaatiosta saman eri kohdissa! Ei siis mikään helpoimmasta päästä opeteltava kieli. Mutta kun on paikalliset opettajat, oppi menee kyllä vanhankin miehen kalloon.

Se miksi emme halua tällä reissulla kiertää, on, että olemme aikaisemmilla kolmella reissulla kiertäneen entisen demilitaroidun rajan eteläpuoleiset alueet jo aika hyvin. Hue, Da Nang, Hoi An, Na Trang, Da Lat, Mui Ne, Phan Thiet, kaikki ne paikat olimme jo käyneet. Siis sellaiset turistikohteet, joissa suomalaisetkin aurinkomatkojen reissaajat käyvät. Mutta nyt tällä reissulla päätimme tulla asumaan. Siis olla yhdessä paikassa pidempään kuin kaksi yötä. Olemme olleet Saigonissa kuusi viikkoa yhteen menoon. Nyt olemme Vung Tau’ssa kaksi viikkoa tavallaan lomalla ja palaamme taas Saigoniin lopuksi kahdeksi viikoksi. Vung Tau on huomattavasti rauhallisempi kaupunki kuin Saigon. Turistien määrä on vähäinen. Saigonilaiset tulevat tänne viikonlopuiksi viettämään rantalomaa. Ja kyllä he sitä osaavat nauttia kaikesta siitä, syömisestä, uimisesta, yhdessäolosta.

Päivittäiseen ohjelmaamme kuuluu reilu kävelylenkki. Yhtenä päivänä etsimme velipojan Vespaan varaosia. Löysimme paikallisen piirimyyjän, jonka huollosta emme saaneet osia hankittua. Osat tulevat vuoden -76 skootteriin. Samoja osia etsimme jo Saigonissakin, mutta emme päässeet myyjän kanssa yhteisymmärrykseen hinnoista. Hän pyysi 5 dollaria kappaleelta. Saman osan löysin Vung Tausta 34 senttiä. Kannatti kävellä reilu 10 kilometriä. Samalla näki kaupunkia, sen asukkaita ja kuinka he elävät.

Ruoka on rannikolla itsestään selvästi seafoodia. Kyllä porsastakin saa, mutta… Kala, äyriäis- ja rapuruoat ovat sitten TOSI HYVIÄ! Tonnikala-nuudelikeiton saat 40000 Dongilla = 1,7€. Iso sinirapu maksaa n 4 €. Snaipperi foliossa kypsennettynä kahdelle hengelle n 4€. Ja nälkä pakenee!

Verrattuna Saigonia Vung Tau’n, asuminen on puolet halvempaa. Samoin ruoka. Jos haluat “säästää”, suuntaa siis Vung Tau’n.

Olemme ruokailleet useaan otteeseen paikallistenkin suosimassa Coba-ravintolassa. Meidät tunnetaan siellä keittäjiä ja siivoojia myöten. Paikan isäntä tervehtii ystävällisesti joka kerta. Rouva Johtaja antoi minulle tarjoilijoiden käyttämän hatun. Siinä otettiin kuvia vuoronperään. Ja käteltiin! Mutta empä ole nähnyt kenenkään turistin saati paikallisen kantavan samanlaista hattua! Jokin arvomerkki, otaksun.

Tapasimme yhden engelsmannin, joka kertoi asuvansa Vung Tau’ssa. Hän oli vuokrannut kahden makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön asunnon. Se sijaitsi muutaman minuutin skootteriajomatkan päässä keskustasta. Hän maksoi vuokraa viisi miljoonaa dongia kuussa. Siis 200€.

TET lähestyy! Puistoissa valmistellaan jos jonkun moisia kojuja ja isoja tsydeemejä. Ja kaikki valmistetaan paikan päällä. Siellä rälläköidään, hitsataan, maalataan, katetaan kojuja bambumatoilla. Kaikki Kiinalaisen Uuden Vuoden vuoksi. Mutta sehän on vuoden tärkein juhla!

Testasimme paikallisen hammashuollon palveluksia. Yläetuhampaastani oli lohjennut pala pois. Siihen laitettiin keraaminen kruunu. Jo röntgenkuvan otto aiheutti ihastusta. Röntgenkuva oli samalla sekunnilla näytöllä, joka oli aivan hoitotuolin edessä. Ja kaikki Windows-tekniikalla. Hammaslääkäri oli arviolta alle 30-vuotias nuori mies. Hän käytti sujuvastu googlekääntäjää. Onnistui se kommunikointi niinkin. Mutta varmat otteet hänellä oli. Puudutuskaan ei sattunut lainkaan. Alle puolessa tunnissa hän hioi hampaan kiilamaiseksi ja teki väliaikaisen muovihampaan tilalle. Sitä ennen vahamuotit molempiin leukoihin. Seuraava tapaaminen sovittiin maanantaiaamuksi. Tarkka sovitus ja viilaus ja lopuksi liimaus ja kruunu oli paikallaan. Hintaa kertyi kokonaista 132€. Ja kun hammaslääkärissä oltiin, vaimoni lohjennut hammas sai myös paikan samalla käynnillä. Hintaan 6€! Ei lainkaan huono kokemus!

Edellisten silmälasieni linssit alkavat olla jo hieman naarmuuntuneet. Ne hankin neljä vuotta takaperin Da Nangissa. Siispä optikolle! Luoja on sen verran antanut minulle vähemmän, että molemmat linssit on teetettävä. Ei siis löydy varastolinsseistä sopivia. Mutta kolme päivää ja uudet pokat olivat nenälläni. Koska ikäni mukaan kaukonäkö paranee ja lähinäkö huononee, oli aika tehdä päivitys. Maailma kirkastui huomattavasti. Eikä kukkarokaan paljon keventynyt: 82€.

Takana on siis 42 päivää ja jäljellä on 20 päivää. Aika on mennyt kuin siivillä. Emme ole juurikaan sairastelleet koko aikana. Yhden yön kuumeilu ekalla viikolla ja siinä kaikki. Elopainoni on jokusen kilon pudonnut, johtunee runsaasta päivittäisestä liikunnasta ja hyvästä, terveellisestä ruoasta. Frisbeeharkat ovat tuoneet lisävaihtelua sekä tietenkin Saigonissa pelatut kierrokset 19-väyläisellä kentällä. Mukavaa kun voi yhdistää huvin ja harrastukset!

Kaikesta huolimatta en tunne olevani vanha!

 

 

 

 

Pohdintoja Vietnamissa

Moikka kamut!

Nyt on vuosi 2017 lähtenyt käyntiin!

Olemme olleet reissussa nyt kuukauden. Yhtään koti-ikävän merkkiä ei ole ollut havaittavissa. Ehken parhaiten ihmisen sopeutumista uusiin olosuhteisiin kuvastaa se, että olen nähnyt englanninkielisiä unia! Saigonin sykkivä elämä ja jatkuva liikenteen meteli äänimerkinantoineen on vähitellen turruttanut sellaiset reseptorit, jotka aiheuttavat stressiä ja väsymystä. Toisaalta se pitää myöskin hereillä. Esim kadunylitys saattaa näyttää hurjalta kahtapuolta kulkevien moottoripyörien vuoksi, mutta on kuitenkin turvallista, kun et ota yhtään nopeaa askelta. Itse juoksen mopon alle, muutoin ne väistää!

Olemme asuneet koko Saigonissa oloajan samassa pienessä hotellissa. Asukkaat ovat vaihtuneet moneen kertaan. Mutta onpa nähty samoja kasvoja uudelleenkin. Se on aika varma merkki hyvästä hinta/laatusuhteesta. Isäntäpariskunta on ollut reilu! Teimme diilin heti alussa: pyykinpesu ja päivittäinen puolentoista litran vesipullo kuuluvat hintaan. Ja kun ollaan kuukausi samassa paikassa, opitaan tuntemaan myös toisiamme. Iloinen käden heilautus lähtiessä ja palatessa sekä xintsao-tervehdys riittää kertomaan, että meillä on kaikki hyvin.

Ajankäyttö saattaisi tulla ongelmaksi jo kuukaudessa! Mutta eipä vaan ole niin käynyt. Television katselu on jäänyt kokonaan, vaikka huoneessa sellainen kuvalaatikko onkin. Olen nimennyt Do Quong Dau- kadun kotikaduksi. Siinä riittää vilinää joka suuntaan. On tulevaa turistia ja lähtevää turistia, on moottoripyöräkauppiaita ja -korjaamoja. On Kauneussalonkeja, kauppoja joka lähtöön. Ja aamulla kaupat tarjoavat tuoreita maataloustuotteita lihasta ja kalasta lähtien. Illalla kun päivän tuotteet ovat tulleet myydyiksi, paikalla onkin katuruokala! Matalat muovituolit ja -pöydät antavat lisäväriä koko kadulle. Kiertävät aurinkolasi- ja rannekorukauppiaat alkavat tulla hyvinkin tutuiksi kuukaudessa. Olen koettanut miettiä, montako kilometriä heidän täytyy kävella “liike” olkapäällä, että saavat edes yhdet lasit myytyä. Turisteilla yleensä on tullessaan aurinkolasit päässä. Ja vaikka sinulla olisi lasit silmillä, ei se estä heitä koettamasta onneaan, josko samaan päähän mahtuisi vielä toiset polaroidit! Moottoripyöräkauppiaat sen sijaan tekevät kauppaa! Seurasimme yhtä tapahtumaa ihan läheltä: kaksi nuorta miestä alkoivat katsellä pyöriä, sellaisia 125 kuutioisia Hondia. Koeajo tapahtui siten, että molemmille ostajille läksi paikallinen kaveri omalla pyörällä mukaan. Yleensä koeajo on varsin lyhyt: kortteli ympäri. Toinen näistä pojista ei mitä ilmeisemmin ollut koskaan ajanut moottoripyörällä. Jo liikkeellelähtö oli aika hurjaa katsottavaa. Kaasu/kytkin/jarru/ympärillä oleva liikenne. Siinä oli 3 muuttujaa liikaa! Pyörä poukkoili kuin villi varsa. Näytti siltä että pyörä vei miestä. Hetken kuluttua toinen, ilmeisemmin kokeneempi kaveri palasi lähtöpaikalle, mutta toista ei kuulunut. Saattajana ollut kaveri tuli noin tunnin päästä yksin. Sitten alkoi aika rähinä! Myyjä oli tosi kiukkuinen! Puhelin alkoi laulaa. Puheestahan en mitään ymmärtänyt, mutta oletin jotakin vakavampaa tapahtuneen. Eikä sitä vasta fiksattua Hondaa koskaan näkynyt myynnissä. Ei myöskään sen kuskia! Vietnamissa ulkomaalaisena et voi omistaa edes polkupyörää, ellei sinulla ole Vietnamiin rekisteröityä vietnaminkielistä yhtiötä! On siis aika riski ostaa vaan kadulta mopo ja ajella!

Vietnamilaiset ovat perusuteliaita. Mutta hauskalla tavalla. He ottavat ensikontaktin varovaisesti ja kunnioittavasti. Kun tietty muuri on ylitetty, alkaakin vilkas keskustelu. Suomitietoisuus on varsin korkealla tasolla! Talvi- ja jatkosodat ovat tuoneet vietnamin kieleen yhden sanan: motti! Vietkongin sissit käyttivät samaa ovelaa taktiikkaa amerikkalaisia vastaa Suuressa Isänmaalisessa Sodassa. Suomea arvostetaan muutoinkin korkealle. Ei vain Nokia ansiosta. Suomi oli toinen kansakunta, joka tunnusti Vietnamin pohjoisen ja etelän yhdistymisen jälkeen. Ja vietnamilaiset muistavat tämän. Suomi antaa edelleen rahoitusta maaseudun vesihuollon rakentamiseen. Ei ole ihme, josko myös yksilötasolla saan tuntea lämpöä ei pelkästään ilmastosta johtuen, vaan myös paikallisten ihmisten reaktioissa! Se tuntuu hienolta!

Teen myös työtä frisbeen eteen! Saigonissa on Vietnamin ainoa frisbeeseura ja olen sen seuran 7:s jäsen! Viikonloppuisin pelaamme District 7, lähellä Crescent Mall -kauppakeskusta, 19 -väyläistä kenttää. Ja jos Suomessa on joillakin kentillä puita, niin täällä niitä puita vasta onkin! Ei ihan helpommasta päästä kenttiä! Mutta se ei ole este hauskanpidolle. Viime lauantaina meitä oli kahdeksan pelaajaa. Katie oli saapunut kaupunkiin edellisenä päivänä Californiasta. Uutena oli muös Quong, parikymppinen vietnamilaispoika, joka oli harrastanut lajia puolisen vuotta. Hänellä oli kolme kiekkoa, varsin kuluneita ja jo parhaat päivänsä nähneitä. Annoin hänelle pari kiekkoa, joita tämä vasenkätinen forehand-heittäjä laittoikin ilmaan ihailtavalla tarkkuudella ja pituudella. Arvonta heitti meidät pariksi. Siis FIN/VIET vs USA! Quong oli ryhmän nuorin ja minä vanhin. Mutta hyvin me heitettiin: raakatuloksessa olimme toisena ja tasotuksellisessa paras! Quong heitti viimeisellä vaikealla väylällä elämänsä ensimmäisen holarin! Ei huono!

Yleisilmapiiriltään Vietnam on kehittynyt positiivisesti. Yleinen siisteys on huomattavasti kohentunut kaksi vuotta aikaisempaan verrattuna. Jos kaksi vuotta takaperin näki rottia juoksemassa puistoissa, olen nähnyt vasta yhden! Sekin osoittaa panostuksesta turismiin. Vuoden alusta piti tulla viisumiuudistus voimaan. En aivan tarkalleen tiedä, kuinka hyvin se nyt toimii. Opiskelijat haluavat ottaa kaiken hyödyn irti jutellessaan turistien kanssa. Pääsevät sillä tavalla käyttämään kieltä ja kehittymään tulevaisuuden turistioppaiksi ja -palvelijoiksi. Heillä on todella suuri motivaatio olla luomassa uutta palvelusektoria ja samalla luoda tulevaisuutta myös itselleen. Vain aika näyttää, millaiseksi tulevaisuus muodostuu.

Uutta hotellia syntyy

Uutta hotellia syntyy

Opiskelijoita puiston siimeksessä

Opiskelijoita puiston siimeksessä

Frisbeetä puistikossa

Frisbeetä puistikossa

Uusi Vuosi 2017, Chúc mừng năm mới

Ihan hyvää bluesia

Ihan hyvää bluesia

Parta vois!

Parta vois!

wp_20161230_19_01_59_pro

Kuntoilua puistossa

Kuntoilua puistossa

Joulu meni ja nyt odotellaan Uutta Vuotta.

Kaupungilla huomaa, että turistien määrä lisääntyy pitkin viikkoa. Varsinkin japanilaisia, kiinalaisia ja malesialaisia näyttäisi olevan edellisviikkoihin verraten enemmän.

Paikalliset maataloustuottajat ovat repäisseet tällä viikolla. Pystyttivät kaksi isoa telttaa. Kävimme katsomassa tuotteita. Koiraosastolla oli erilaisia turkkishampoita monin hajustein, samoin kissoille. Kissa on vietnamiksi miao. Lihatuotteita oli myös erinäinen määrä. Mikäli oikein ymmärsin, luomu tekee tuloaan myös täällä. Jos olisi ollut nälkäinen, mahan olisi saanut täyteen. Ja kyllä meitä kuvattiin joka pisteessä! Esittelijöiden naamat venähtivät, kun tokaisin heille: nong, hyvää.

Viikon loppua varten rakensivat myös torin. Noin 100 m pitkän teltan, josta sai myös edullisesti ruokaa, juomaa, vaatteita. Siellä vieraili etupäässä paikallista nuorisoa.

Olin sopinut Ryanin kanssa, että kävisimme vuoden toiseksi viimeisenä päivänä heittämässä kiekkoja ilmaan. Taksi alle ja menoksi. Kuskina oli nuori poika, joka varmisti osoitteen vanhemmalta kuskilta. Ja sen suorempaan ei Crescent Mall’lle voi ajaa!  Meitä oli kolme: Addison, Ryan ja minä. Kiersimme 19-väyläisen radan kertaalleen ja kun heittohaluja oli, vielä Ryanin kanssa 9 väylää päälle. Eka kiessi meni ihan mukavasti: +7. Minulle ihan hyvä tulos tähän aikaan vuodesta. Ryanin tulos oli +9 ja Addison +18. Ja jos Suomessa on puita väylillä ja väylien varrella, niin täällä on sitten palmuja ja muita lehtipuita ihan tarpeeksi!

Mutta Uuden Vuoden vastaanotto oli kyllä kansanjuhlaa! Katuja suljettiin kaikilta moottoriajoneuvoilta. Ihmiset jo alkuillasta parveilivat tuhatmäärin. Kaikki olivat iloisella tuulella. Yhtään tappelua ei nähty! Kävimme kuuntelemassa akustisesti soittavaa duoa Skybar’n 10 kerroksessa. Paikka oli kuin ammuttu täyteen. Liekö ajankohta vai paikka nostaneet oluen hintaa: kaksi olutta 100000 Dongia. Siis nelisen euroa! Odottelimme h-hetken lähestymistä puistossa. Pieni pettymys oli kun näyttävät ilotulitukset puuttuivat kokonaan. Laservalot sitävastoin halkoivat ilmaa. Vaikuttiko tulevan kiinalaisen Uuden Vuoden juhliminen tähän.

Tämä viikko on ollut säiden puolesta ihan mukava, ei liian kuuma, tuuli vilvoittaa sopivasti eikä sateista ole ollut tietoakaan.

Osaavat ne täällä paukutellakin: https://youtu.be/Jqt5qZLokmo

Oikein hyvää Vuotta 2017 kaikille tutuille ja kylänmiehille ja -naisille!