Pohdintoja Vietnamissa

Moikka kamut!

Nyt on vuosi 2017 lähtenyt käyntiin!

Olemme olleet reissussa nyt kuukauden. Yhtään koti-ikävän merkkiä ei ole ollut havaittavissa. Ehken parhaiten ihmisen sopeutumista uusiin olosuhteisiin kuvastaa se, että olen nähnyt englanninkielisiä unia! Saigonin sykkivä elämä ja jatkuva liikenteen meteli äänimerkinantoineen on vähitellen turruttanut sellaiset reseptorit, jotka aiheuttavat stressiä ja väsymystä. Toisaalta se pitää myöskin hereillä. Esim kadunylitys saattaa näyttää hurjalta kahtapuolta kulkevien moottoripyörien vuoksi, mutta on kuitenkin turvallista, kun et ota yhtään nopeaa askelta. Itse juoksen mopon alle, muutoin ne väistää!

Olemme asuneet koko Saigonissa oloajan samassa pienessä hotellissa. Asukkaat ovat vaihtuneet moneen kertaan. Mutta onpa nähty samoja kasvoja uudelleenkin. Se on aika varma merkki hyvästä hinta/laatusuhteesta. Isäntäpariskunta on ollut reilu! Teimme diilin heti alussa: pyykinpesu ja päivittäinen puolentoista litran vesipullo kuuluvat hintaan. Ja kun ollaan kuukausi samassa paikassa, opitaan tuntemaan myös toisiamme. Iloinen käden heilautus lähtiessä ja palatessa sekä xintsao-tervehdys riittää kertomaan, että meillä on kaikki hyvin.

Ajankäyttö saattaisi tulla ongelmaksi jo kuukaudessa! Mutta eipä vaan ole niin käynyt. Television katselu on jäänyt kokonaan, vaikka huoneessa sellainen kuvalaatikko onkin. Olen nimennyt Do Quong Dau- kadun kotikaduksi. Siinä riittää vilinää joka suuntaan. On tulevaa turistia ja lähtevää turistia, on moottoripyöräkauppiaita ja -korjaamoja. On Kauneussalonkeja, kauppoja joka lähtöön. Ja aamulla kaupat tarjoavat tuoreita maataloustuotteita lihasta ja kalasta lähtien. Illalla kun päivän tuotteet ovat tulleet myydyiksi, paikalla onkin katuruokala! Matalat muovituolit ja -pöydät antavat lisäväriä koko kadulle. Kiertävät aurinkolasi- ja rannekorukauppiaat alkavat tulla hyvinkin tutuiksi kuukaudessa. Olen koettanut miettiä, montako kilometriä heidän täytyy kävella “liike” olkapäällä, että saavat edes yhdet lasit myytyä. Turisteilla yleensä on tullessaan aurinkolasit päässä. Ja vaikka sinulla olisi lasit silmillä, ei se estä heitä koettamasta onneaan, josko samaan päähän mahtuisi vielä toiset polaroidit! Moottoripyöräkauppiaat sen sijaan tekevät kauppaa! Seurasimme yhtä tapahtumaa ihan läheltä: kaksi nuorta miestä alkoivat katsellä pyöriä, sellaisia 125 kuutioisia Hondia. Koeajo tapahtui siten, että molemmille ostajille läksi paikallinen kaveri omalla pyörällä mukaan. Yleensä koeajo on varsin lyhyt: kortteli ympäri. Toinen näistä pojista ei mitä ilmeisemmin ollut koskaan ajanut moottoripyörällä. Jo liikkeellelähtö oli aika hurjaa katsottavaa. Kaasu/kytkin/jarru/ympärillä oleva liikenne. Siinä oli 3 muuttujaa liikaa! Pyörä poukkoili kuin villi varsa. Näytti siltä että pyörä vei miestä. Hetken kuluttua toinen, ilmeisemmin kokeneempi kaveri palasi lähtöpaikalle, mutta toista ei kuulunut. Saattajana ollut kaveri tuli noin tunnin päästä yksin. Sitten alkoi aika rähinä! Myyjä oli tosi kiukkuinen! Puhelin alkoi laulaa. Puheestahan en mitään ymmärtänyt, mutta oletin jotakin vakavampaa tapahtuneen. Eikä sitä vasta fiksattua Hondaa koskaan näkynyt myynnissä. Ei myöskään sen kuskia! Vietnamissa ulkomaalaisena et voi omistaa edes polkupyörää, ellei sinulla ole Vietnamiin rekisteröityä vietnaminkielistä yhtiötä! On siis aika riski ostaa vaan kadulta mopo ja ajella!

Vietnamilaiset ovat perusuteliaita. Mutta hauskalla tavalla. He ottavat ensikontaktin varovaisesti ja kunnioittavasti. Kun tietty muuri on ylitetty, alkaakin vilkas keskustelu. Suomitietoisuus on varsin korkealla tasolla! Talvi- ja jatkosodat ovat tuoneet vietnamin kieleen yhden sanan: motti! Vietkongin sissit käyttivät samaa ovelaa taktiikkaa amerikkalaisia vastaa Suuressa Isänmaalisessa Sodassa. Suomea arvostetaan muutoinkin korkealle. Ei vain Nokia ansiosta. Suomi oli toinen kansakunta, joka tunnusti Vietnamin pohjoisen ja etelän yhdistymisen jälkeen. Ja vietnamilaiset muistavat tämän. Suomi antaa edelleen rahoitusta maaseudun vesihuollon rakentamiseen. Ei ole ihme, josko myös yksilötasolla saan tuntea lämpöä ei pelkästään ilmastosta johtuen, vaan myös paikallisten ihmisten reaktioissa! Se tuntuu hienolta!

Teen myös työtä frisbeen eteen! Saigonissa on Vietnamin ainoa frisbeeseura ja olen sen seuran 7:s jäsen! Viikonloppuisin pelaamme District 7, lähellä Crescent Mall -kauppakeskusta, 19 -väyläistä kenttää. Ja jos Suomessa on joillakin kentillä puita, niin täällä niitä puita vasta onkin! Ei ihan helpommasta päästä kenttiä! Mutta se ei ole este hauskanpidolle. Viime lauantaina meitä oli kahdeksan pelaajaa. Katie oli saapunut kaupunkiin edellisenä päivänä Californiasta. Uutena oli muös Quong, parikymppinen vietnamilaispoika, joka oli harrastanut lajia puolisen vuotta. Hänellä oli kolme kiekkoa, varsin kuluneita ja jo parhaat päivänsä nähneitä. Annoin hänelle pari kiekkoa, joita tämä vasenkätinen forehand-heittäjä laittoikin ilmaan ihailtavalla tarkkuudella ja pituudella. Arvonta heitti meidät pariksi. Siis FIN/VIET vs USA! Quong oli ryhmän nuorin ja minä vanhin. Mutta hyvin me heitettiin: raakatuloksessa olimme toisena ja tasotuksellisessa paras! Quong heitti viimeisellä vaikealla väylällä elämänsä ensimmäisen holarin! Ei huono!

Yleisilmapiiriltään Vietnam on kehittynyt positiivisesti. Yleinen siisteys on huomattavasti kohentunut kaksi vuotta aikaisempaan verrattuna. Jos kaksi vuotta takaperin näki rottia juoksemassa puistoissa, olen nähnyt vasta yhden! Sekin osoittaa panostuksesta turismiin. Vuoden alusta piti tulla viisumiuudistus voimaan. En aivan tarkalleen tiedä, kuinka hyvin se nyt toimii. Opiskelijat haluavat ottaa kaiken hyödyn irti jutellessaan turistien kanssa. Pääsevät sillä tavalla käyttämään kieltä ja kehittymään tulevaisuuden turistioppaiksi ja -palvelijoiksi. Heillä on todella suuri motivaatio olla luomassa uutta palvelusektoria ja samalla luoda tulevaisuutta myös itselleen. Vain aika näyttää, millaiseksi tulevaisuus muodostuu.

Uutta hotellia syntyy

Uutta hotellia syntyy

Opiskelijoita puiston siimeksessä

Opiskelijoita puiston siimeksessä

Frisbeetä puistikossa

Frisbeetä puistikossa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *