Olla paikoillaan

Coban mannekiini

Moottori valmistuu

Panimoravintola Vung Tau’ssa

Auringon lasku iltalenkillä

Vasta pyydetty rapusaalis

Kylpylän sisäänkäynti

Soittoruokalassa Suomiprogeeta

Moi taas kaikki kamut!

Pohdin tällä hetkellä sitä, olenko tullut jo vähän vanhaksi!

Tätä reissua suunnitellessamme oli ajatus, että emme kiertäisi maata etelästä pohjoiseen. Toisin sanoen asuisimme paikallaan pitemmän aikaa. Saigon, Ho Chi Minch City on kyllä eläväinen kylä! Asuimme viisi viikkoa District 1:sen ytimessä. Päivän rutiinit alkoivat muodostua heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Aamupala, kävelylenkki tai puttiharkat puistossa, nestehukan torjuntaa sen jälkeen, suihkussa käynti, postaukset nettiin, iltapäiväoluet, päivällinen, hengailua paikallisten ja muiden turistien kanssa. Voisi kuvitella, että viisi viikkoa suht samalla kaavalla olisivat tylsiä. EI LAIINKAAN. Pientä vietnamin kielen opettelua tarjoilijan kanssa aamupalalla on aivan mukavaa, siinä saa paikallisen ääntämisen opetuksen ja käytännön samalla. Vietnamin kielihän on ns foneettinen kieli. Sama sana saattaa merkitä seitsemää eri samaa riippuen ääntämisen painotuksesta ja intonaatiosta saman eri kohdissa! Ei siis mikään helpoimmasta päästä opeteltava kieli. Mutta kun on paikalliset opettajat, oppi menee kyllä vanhankin miehen kalloon.

Se miksi emme halua tällä reissulla kiertää, on, että olemme aikaisemmilla kolmella reissulla kiertäneen entisen demilitaroidun rajan eteläpuoleiset alueet jo aika hyvin. Hue, Da Nang, Hoi An, Na Trang, Da Lat, Mui Ne, Phan Thiet, kaikki ne paikat olimme jo käyneet. Siis sellaiset turistikohteet, joissa suomalaisetkin aurinkomatkojen reissaajat käyvät. Mutta nyt tällä reissulla päätimme tulla asumaan. Siis olla yhdessä paikassa pidempään kuin kaksi yötä. Olemme olleet Saigonissa kuusi viikkoa yhteen menoon. Nyt olemme Vung Tau’ssa kaksi viikkoa tavallaan lomalla ja palaamme taas Saigoniin lopuksi kahdeksi viikoksi. Vung Tau on huomattavasti rauhallisempi kaupunki kuin Saigon. Turistien määrä on vähäinen. Saigonilaiset tulevat tänne viikonlopuiksi viettämään rantalomaa. Ja kyllä he sitä osaavat nauttia kaikesta siitä, syömisestä, uimisesta, yhdessäolosta.

Päivittäiseen ohjelmaamme kuuluu reilu kävelylenkki. Yhtenä päivänä etsimme velipojan Vespaan varaosia. Löysimme paikallisen piirimyyjän, jonka huollosta emme saaneet osia hankittua. Osat tulevat vuoden -76 skootteriin. Samoja osia etsimme jo Saigonissakin, mutta emme päässeet myyjän kanssa yhteisymmärrykseen hinnoista. Hän pyysi 5 dollaria kappaleelta. Saman osan löysin Vung Tausta 34 senttiä. Kannatti kävellä reilu 10 kilometriä. Samalla näki kaupunkia, sen asukkaita ja kuinka he elävät.

Ruoka on rannikolla itsestään selvästi seafoodia. Kyllä porsastakin saa, mutta… Kala, äyriäis- ja rapuruoat ovat sitten TOSI HYVIÄ! Tonnikala-nuudelikeiton saat 40000 Dongilla = 1,7€. Iso sinirapu maksaa n 4 €. Snaipperi foliossa kypsennettynä kahdelle hengelle n 4€. Ja nälkä pakenee!

Verrattuna Saigonia Vung Tau’n, asuminen on puolet halvempaa. Samoin ruoka. Jos haluat “säästää”, suuntaa siis Vung Tau’n.

Olemme ruokailleet useaan otteeseen paikallistenkin suosimassa Coba-ravintolassa. Meidät tunnetaan siellä keittäjiä ja siivoojia myöten. Paikan isäntä tervehtii ystävällisesti joka kerta. Rouva Johtaja antoi minulle tarjoilijoiden käyttämän hatun. Siinä otettiin kuvia vuoronperään. Ja käteltiin! Mutta empä ole nähnyt kenenkään turistin saati paikallisen kantavan samanlaista hattua! Jokin arvomerkki, otaksun.

Tapasimme yhden engelsmannin, joka kertoi asuvansa Vung Tau’ssa. Hän oli vuokrannut kahden makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön asunnon. Se sijaitsi muutaman minuutin skootteriajomatkan päässä keskustasta. Hän maksoi vuokraa viisi miljoonaa dongia kuussa. Siis 200€.

TET lähestyy! Puistoissa valmistellaan jos jonkun moisia kojuja ja isoja tsydeemejä. Ja kaikki valmistetaan paikan päällä. Siellä rälläköidään, hitsataan, maalataan, katetaan kojuja bambumatoilla. Kaikki Kiinalaisen Uuden Vuoden vuoksi. Mutta sehän on vuoden tärkein juhla!

Testasimme paikallisen hammashuollon palveluksia. Yläetuhampaastani oli lohjennut pala pois. Siihen laitettiin keraaminen kruunu. Jo röntgenkuvan otto aiheutti ihastusta. Röntgenkuva oli samalla sekunnilla näytöllä, joka oli aivan hoitotuolin edessä. Ja kaikki Windows-tekniikalla. Hammaslääkäri oli arviolta alle 30-vuotias nuori mies. Hän käytti sujuvastu googlekääntäjää. Onnistui se kommunikointi niinkin. Mutta varmat otteet hänellä oli. Puudutuskaan ei sattunut lainkaan. Alle puolessa tunnissa hän hioi hampaan kiilamaiseksi ja teki väliaikaisen muovihampaan tilalle. Sitä ennen vahamuotit molempiin leukoihin. Seuraava tapaaminen sovittiin maanantaiaamuksi. Tarkka sovitus ja viilaus ja lopuksi liimaus ja kruunu oli paikallaan. Hintaa kertyi kokonaista 132€. Ja kun hammaslääkärissä oltiin, vaimoni lohjennut hammas sai myös paikan samalla käynnillä. Hintaan 6€! Ei lainkaan huono kokemus!

Edellisten silmälasieni linssit alkavat olla jo hieman naarmuuntuneet. Ne hankin neljä vuotta takaperin Da Nangissa. Siispä optikolle! Luoja on sen verran antanut minulle vähemmän, että molemmat linssit on teetettävä. Ei siis löydy varastolinsseistä sopivia. Mutta kolme päivää ja uudet pokat olivat nenälläni. Koska ikäni mukaan kaukonäkö paranee ja lähinäkö huononee, oli aika tehdä päivitys. Maailma kirkastui huomattavasti. Eikä kukkarokaan paljon keventynyt: 82€.

Takana on siis 42 päivää ja jäljellä on 20 päivää. Aika on mennyt kuin siivillä. Emme ole juurikaan sairastelleet koko aikana. Yhden yön kuumeilu ekalla viikolla ja siinä kaikki. Elopainoni on jokusen kilon pudonnut, johtunee runsaasta päivittäisestä liikunnasta ja hyvästä, terveellisestä ruoasta. Frisbeeharkat ovat tuoneet lisävaihtelua sekä tietenkin Saigonissa pelatut kierrokset 19-väyläisellä kentällä. Mukavaa kun voi yhdistää huvin ja harrastukset!

Kaikesta huolimatta en tunne olevani vanha!

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *