TET-juhlan odotusta

Vung Tau’ssa alkoi näkyä heti sinne tultuamme, että jotakin on kaupungissa tapahtumassa. Back Beach’n läheisessä isossa puistossa oli kasattu vaikka millaista rautakehikkoa useisiin pisteisiin. Kolme viikkoa on aikaa rakentaa Kiinalaisen Uuden Vuoden juhliin rekvisiitta. Paikalla on hitsareita, maalareita, kaikenlaista rakentajaa! On ollut mielenkiintoista seurata päivittäin, miten työt edistyvät ja mitä näistä kaikista putkikehikoista ja bambukasoista oikein valmistuu. Joinakin päivinä oli sen verran kova tuuli, että rakennusmiehillä oli oikeasti vaikeuksia nostaa kehikoita pystyyn. Ja kun hitsarin piti vielä hitsatakin! Kaikennäköistä puuseppää ja tyroksitaiteilijaa nämä rakennelmat vaativat. Ihmisen kekseliäisyys näyttää olevan vain mielikuvituksesta kiinni. Niin: tämä vuosihan on kukon vuosi!

Jos jotain siitä ajallisesta jännittämisestä! Joka ilta on firmojen sisäpihoilla näyttäviä esityksiä upeine esiintyjineen. Saisi Suomiyrityskin hakea oppia Vietnamista, kuinka kaikilla taiteilijoillakin on mahdollisuus päästä estraadille ja antaa kansalle parastaan! Paikalla olijat saavat nauttia hyvästä, korkeatasoisesta ohjelmasta ja vielä pienen paikallisen snäkin kera. Kaikki nauttivat!

Paikkoja laitetaan juhlakuntoon. Katukiveykset maalataan valkoisiksi. Sekin antaa huollitellun ja tietyllä tavalla hienon viestin: meillä kaikilla tulee olla puitteet kunnossa! Liikkeiden edustat pestään, mopot huolletaan ja puunataan, hankitaan toreilta kaikenlaisia yrttejä, valmistellaan juhla-aterioita. Kaikilla tuntuu olevan hommaa mutta ei kiirettä. Ja juhlakoristeluun panostetaan. Kaikki puistot ovat täynnä bonzai-puita, eri kokoisia ja -hintaisia. Kuin meillä pari viikkoa ennen joulua kuusikaupat. Bonzait ovat valmiiksi koristeltukin, on mandariinipuita, joissa on hienon keltaiset hedelmät valmiina suuhun laitettaviksi. Ostajat arvioivat näitä kuin ravihevosia tai maatalousnäyttelyn sonneja! Makuasioistahan ei sovi kiistellä. Ka kun kaupat syntyvät, sellainen alle metrin halkaisijaltaan oleva, kahden miehen juuri ja juuri nostettavissa oleva saviruukku kasveineen siirretään 80 kuutioisen 80- luvun Hondan takapritsille, sidotaan jonkin verran kiinni ja siirretään osoitteeseen. Kauppa käy!

Nämä kauppiaat ovat vallanneet minun frisbeeharjoitusalueenkin! Sopii minulle. Jos kymmenmetristä puttia pääsee vielä heittämään, se riittää. Mutta kun siellä puistossa on niitä hölkkääjiäkin ja muita kunnonkohottajia. Mutta Enska Itkosen sanaan: sopu sijaa antaa!

Esimakua saimme tästä kaikesta: olimme etsimässä vaimolleni paitaa ja paikalliselle frisbeeradalle näkyvämpiä korinosoittimia. Paita löytyi helposti miesten paitamyymälästä. Juuri oikean värinen! Ja mikä vielä parempaa, kokoinenkin! VOV! Mutta että löytää n 5 cm leveää punaista tai muun väristä muovinauhaa? Sepä olikin työn takana! Kiersimme isolla marketilla kaikki mahdolliset paikat. Aina kun kysyin mistä sellaista voisi löytää, käsi vilkutti eteenpäin. Eikä sitä kyllä sitten löytynyt! Mutta sitten eteemme tuli katumopokorjaamo! Täällä kaikki mp-renkaat myydään sellaisella juuri sopivalla nauhalla päällystettyinä, kuin olin vailla. Voiko parempaa tuuria olla! Ja ilmaiseksi! Kierrätyskäyttöä!

Onnellisin mielin palailimme kohti majapaikkaa. Oikaisimme vähän hiljaisempaa katua, mutta muutaman sadan metrin päässä alkoi mökä lisääntyä. Kun lähestyimme kohdetta, kadulle oli kannettu sen tuvan 5 peltipöytää ja varmaankin kaikki tuolit! Eikä siinä kaikki: karaoke huusi ainakin sadan desibelin voimalla. Kun tulimme kohdalle meidät KIDNAPATTIIN! Siis JUHLIIN! He olivat aloittaneet Kiinalaisen UUden Vuoden juhlinnan jo! Meille Tiger-doset kouraan ja paraatipaikoille! Olisivat halunneet laulattaakin meitä, mutta kohteliaasti kieltäydyimme. Mutta meno oli aitoa ja lämminhenkistä!

Hotellimme emäntä oli jo aamusta tekemässä ruokaa TET’iä varten. Hän viesti, että saamme osamme! Olin heittämässä frisbeetä kahden ruotsalaisen kanssa, isä ja poika. Heillä ei olut kiekkoja mukanaan, joten lupauduin auttamaan heitä ja lainaamaan kiekot. Kun tapasimme, paljastui, että he molemmat ovat kuuroja! Eikä heillä ollut myöskään huuliltalukutaitoa. Mutta siis: kädet käyttöön! Christoffer kirjoitti kännykkäänsä jutut ruotsiksi ja minä vastasin RUOTSIKSI! Mutta meillä oli hieno päivä! 19 väylää ja ihan hyvä fiilis. Viggo heitti 13-vuotiaaksi tosi hyvin. He olivat tosin heittäneet viimeksi lokakuussa 2016. Viggo on Ruotsin kuurojen juniorimestari! Ei siis huonoa heittoseuraa!

Mutta tänään on keskiviikko. Kerrompa lisää TET’n jälkee!

Katukiveys maalataan, tehdään siistiä!

Kukat kukkivat

Kaaupungin käyntikortti puistossa

Riisipelto keskellä puistoa!

Kukon vuosi alkamassa. Kana ja tiput, osa kuorissaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *