Vietnamin lämpöön

Moikka kamut!

Tulimme lentokentältä kotikulmille District 1  bussilla nro 152. Kävelimme muutama sata metriä majapaikkaamme Bakaan. Meidät otettiin todella avosylin vastaan! Hyvä ettei olkapäät olleet mustelmilla!

Tulimme siis Saigoniin uuden vuoden aattona. Eipä sitä juurikaan täällä juhlittu. Tuttavallisestu heitettiin “Chuc mong noc noi! Kadulla oli kyllä paljon kansaa. Kaikki ruokapaikat olivat täynnä hyväntuulisia paikalisia ja seassa melko paljon kaiken värisiä ulkomaalaisia. Ja meteliä tietenkin, niin että tärykalvot paukkaa. Mutta meno on oikein rentoa ja rauhallista! Raketit täällä on säästetty seuraaviin bileisiin. TET eli kiinalainen uusi vuosi on 5.2. Silloin sitten paukkuu ja rätisee…

Kahdessa vuodessa on Bui Vien’in katukuva muuttunut melko paljon. Ravintola, jossa olimme tottuneet nauttimaan tonnikalapihveistä perunamuusin kera, oli muuttunut sportbaariksi! Meidän harmiksi. Mutta niin oli muuttunut moni muukin paikka. Yksi ei ollut muuttunut: tofua myyvät naiset Do Quang Dau’n ja Bui Vien’n kulmassa! Oikeastaan kotikatumme Do Quang Dau ei ollut muuttunut kovinkaan paljon.

Meidät otettiin siellä oikein hyvin vastaan. Kadunlakasijatkin tunnistivat meidät viimekäynniltä. Ja tapasimme myös vanhoja turistituttujakin. Jälleennäkemisen riemu on rajaton.

Eka yö oli vähän hankala nukkua johtuen viiden tunnin aikaerosta ja melkoisesta lämpätilasta. Emme halunneet käyttää ilmastointilaitetta emmekä flektiä.

Mutta kuin olisi kotiin tullut!

Päätimme nauttia uuden vuoden aterian vasta seuraavana päivänä, siis 1.1 2019. Emme juhlistaneet sitä lobstereilla vaan ihan tavallisella Chicken Curry:llä. Mutta oli niin hyvää…

 

Eka viikko on mennyt tietty lämpöön totutellessa. Vettä on joutunut juomaan kohtuullisen runsaasti. Ja kun joo vettä, tarttee jokaiseen aamupalaan lisätä reilu annos suolaa. Sillä tavalla ehkäistään raajojen turvotukset! Suolatasapaino on siinä määrin hankala ymmärtää, että kun jalat alkaa turvota ja kenkien hihnoja on pakko löysätä, niin silloin pitäisi juoda runsaasti. se tuntuu vähän hassulta, että kun turvottaa, niin pitää juoda enemmän!

Olen käynyt tässä Pham Gnu Laon puistossa kokeilemassa kädentarkkuutta miltei joka aamu. Aamulla on vähän viileämpää. Ja kyllä frisbee kiinnostaa paikallisia sekä nuoria että vanhempia. Nuorin heittokaveri on just oppinut kävelemään, mutta esimerkistä ymmärsi, mitä kiekolle pitää tehdä: pistää koriin! Varsinkin naiset 20- 50 vuotiaat ovat olleet halukkaita heittämään kiekkoja koriin. Ja he kyllä oikeasti oppivat heittotekniikan nopeasti! Paikalla on myös käynyt lukuisa joukko miehiä, jotka potkivat rottinkipalloa todella taitavasti. Olen heille kertonut lajista ja muutama heistä on valmis tilaamaan kiekkoja ja korin Amazonesta! Olenkohan onnistunut lajin levittämisessä?

Jos jotain negatiivista: saimme molemmat aivan yhtä aikaa ja yllättäen nuhan. Aika outo nuha: välilä ei tunnu lainkaa ja sitten välillä tirskututtaa yhtenään. Samoja oireita on kyllä paikallisillakin.

Ja sitten paikallisuutisiin: meidän kotibaarin rouva oli ajanut mopokolarin ja loukannut oikeaan kätensä. Se on kipsattu rystysistä olkapäähän. Tietää kuukauden kurjuutta tässä helteessä! Ohjeistin häntä sormien liikuttelussa peukalo-etusormi-keskisormi-nimetön-pikkukilli. Sen verran on vielä hoitajaa veressä.

Kuuntelimme netin välityksellä Veijon ja Paulin viimeisen AKK:n lähetyksen ja nauroimme makeasti!

Olemme tässä viikon aikana tavanneet monia kansallisuuksia: brittejä, irlantilaisia, ausseja, jenkkejä, saksalaisia, jopa kolme poikaa Tampereelta.Heillä oli kerrottavana melkoinen mp-reissu Hanoista etelään. Oli mukava kuulla vaihderikkasta reissusta, joka ei kaikistellen päättynyt onnellisesti. Neljäs mukana ollut poika oli loukannut polvensa ja oli matkalla Suomeen saamaan hoitoa. Ei siis mp-onnettomuusessa.

Ensi viikolla, eli viikolla kolme , matkaamme Vung Tau’n kaupunkiin. Se sijaitsee 120 km itään Saigonista. Olemme olleet siellä aiemminkin ja pidämme sen ilmapiiristä. Guesthousemme yksi vieras on tanskalainen saman ikäinen mies. Hän on kiertänyt Vietnamia jo vuosien ajan. Mutta eipäs ole käynyt Vung Tau’ssa. Hän halusi tietää kaupungista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Kerroin tietämykseni osittain jättäen yllätyksille myös sijansa.

Kirjoittelen jatkoja parin viikon päästä.