Hoi An

Moikka kamut. Menin lupaamaan seuraavan postauksen Hanoista. Mutta eipä ole tullut…

Da Nang.  Samassa hotellissa oli myös suomalaismies, joka oli kyllästynyt Thaimaan matkailuun. Hän oli asunut tammikuun alusta lähtien samassa paikassa ja oli kovasti tykästynyt Da Nang’iin. Tapasimme hänet päivittäin ja saimme jutella suomeksi! Ja tarinaahan riitti! Ensi kesänä tapaamme jälleen, mutta frisbeen merkeissä Lahden Mukkulassa.

Kuusi päivää Da Nang’ssa ja siirtyminen Hoi An’iin. Hoi An’ssa asuva suomalainen ystävämme järjesti meille edullisen taksin, joka tuli hakemaan meidät. Edellisenä iltana kävin jättämässä viestin tapaamiemme suomalaispariskunnan hotellille, josko he olisivat halukkaita lähtemään samalla taksilla. Ja onnisuhan se, vaikka en tiennyt heidän nimiäkään. He olivat turkulaisia mukavia uusia tuttavuuksia.

Majapaikka löyti Hoi An’ssa helposti. Jouni oli pedannut valmiiksi jutun. Kiitos siitä vielä hänelle. Homestay River sijaitsee Cam Nam-saarella, jossa käy koko ajan mukava tuuli. Saimme maksutta käyttöömme polkupyörät, joilla siirtyminen paikasta toiseen oli helppoa ja nopeaa. Lämpötilat päivisin olivat tasaisesti kolmenkymmenen asteen kahta puolen.

Jouni on musiikkimiehiä ja siten pääsimme nopeasti mukaan paikallisbändien juttuihin. He soittivat eri kokoonpanoilla lähes joka ilta paikallisbaareissa. Eräänä iltana paikalle ilmestyi jenkkityttö Brooke Palmer ukuleleineen. Ja parhaat soittajat stagelle! Oli todella mukava kuunnella korkeatasoista, akateemisesti koulutettua solistia, joka esitti omia kappaleitaan parin tunnin ajan! Upeeta.

Yksi bändin jäsenistä, Bon Bon, joka on kotoisin Filippiineiltä, täytti vuosia. Hän kutsui myös Jounin juhliinsa, jossa musisoitaisiin, syötäisiin ja pidettäis hauskaa. Jounin pyynnöstä läksimme mukaan. Veimme lahjaksi keissin olutta, arvatenkin juhlan juonteen. Kokonainen possu oli vartaassa, ruokaa pöydät notkuen. Jannut soittivat välillä ja juttu kulki. Kokemus sinänsä!

Hoi An on yksi Vietnamin kauneimpia kaupunkeja! Ja siellä on helppo pyöräillä. Yhtenä päivänä ajoimme sellaisen kahdenkymmenen kilometrin lenkin. Välillä istahdimme juomaan paikalliseen baariin, koska vesi lämpiää pullossa eikä oikein maistu.

Edellisellä reissulla tapasimme nuoren suomalaispariskunnan, ja taas tapasimme heidät sekä Villen. Siis Hoi An’ssa! Suomessa emme ole koskaan tavanneet! Ja taas oli hauskaa!

Kymmenen päivää Hoi An’ssa meni tosi nopeasti.

Sitten lentoliput Da Nangista Hanoihin. 25€/lippu! Ei juurikaan köyhytä. Lentoaika 1 t 20 min. Hanoin kenttä on noin 25 kilometrin päässä hanoista. Linja-autolippu masoi 35.000VnD/ henkilö. Jäimme sattumalta pois bussista vanhan kaupungin kohdalla. Sitten etsimään taas hotellia. Koska olimme turistialueen sydämessä, yleensä hotellit olivat täynnä iltapäivällä kolmen aikaan. Usean kyselyn jälkeen löytyi! Hotellin manageri esitteli meille huonetta, jonka sanoi olevan meluisa johtuen vilkkaan kadun liikenteestä. Ihan siisti, varsin tilavakin. Hinnaksi sanoi18 taalaa. Kerroin hänelle meidän molempien kuulleen hinnaksi 18 taalaa. Näytti siltä, että joudumme olemaan sen yhden yön pakolla siinä huoneessa. Vaimonikin alkoi oikein ärhennellä ja sepä tepsikin! Saatiin passit takaisin. Jouduin maksamaan 5 taalaa siivousmaksua, vaikka huone oli aivan samassa kunnossa kuin olimme sen vastaanottaneet. Meni hieman maku koko Hanoista!

Pienen etsinnän jälkeen saimme huoneen, jossa olisi yöpynyt vaikka 5 henkeä. Ja parveke. Hintaan sisältyi buffee-aamupalakin. Toki hinta oli 700.000VnD = 27€.

Sää Hanoissa oli melko tukalan oloinen: lämmintä 29 – 30 astetta ja kosteutta rajusti. Paita oli märkä kun vaan sisältä astui kadulle. Ja kadulla oli aivan mieletön meteli! Kaikki halusivat tulla huomatuksi äänitorven jatkuvalla soitolla. Kadut olivat kapeita ja autoja sekä moottoripyöriä jatkuvaksi nauhaksi asti.

Tarja alkoi tuntea vilunväristyksiä vaikka lämmintä oli 30 astetta. Olin pakannut reppuuni myös kuumemittarin. Ja lämpöähän oli sekä ilmassa että Tarjassa! Se tiesi muutaman päivän pakollista sängyssä oloa. Tosin voimatkin olivat kateissa. Kolmantena päivänä alkoi lämpö laskea ja pääsimme yhdessä syömään tosi eksoottiseen ravintolaan. Ravintolan valaistus oli toteutettu kiinalaisvarjostimilla ja niitä oli paljon. Siitä tuli meidän ruokapaikkamme.

Oikeastaan kaksi päivää Hanoita olisi kyllä riittänyt! Se melu ja hälinä on tosi väsyttävää. Sekä painostava sää.

Kuusi yötä riitti. Lentoliput Saigoniin hintaan 74€ yhteensä. Kone piti olla Airbus 321 mutta se oli muuttunut Airbus 350:seksi. Olipa tasaista kyytiä! Ja hiljaista. Lento kesti 2 t 5 min. Saimme maukkaat lentoeväätkin.

Takaisin tuttuun gasthouse Bakaan.

Saigon on tyhjentynyt selvästi turisteista vajaan kuukauden poissaolomme aikana. Austraalialaiset, korealaiset ja kiinalaiset ovat olleet suurimmat ryhmät. Samoin eurooppalaisten määrä on vähentynyt.

Aikomuksenamme oli, että siirtyisimme vielä Vung Tau’hun. Mutta toisin kävi! Löysin lähistöltä kadunpätkän, jossa tuotetaan kaikkea leimasimista erilaisiin palkintotuotteisiin. Discaajien hallituksen kanssa kävimme whatsupin välityksellä neuvonpidon, jossa sain valtuudet hommata Discaajien frisbeekisoihin palkinnot. Lasista valmistettu pyöreä lätkä, joka liimattu lasijalustaan. Lätkään Discaajien logo. Yhteensä 45 kpl. Toimitusaika viikko. Sen vuoksi jäimme Saigoniin.

Nyt vielä kymmenen päivää ja sitten on pakko nousta jälleen lentokoneeseen ja kohti Dohaa ja Helsinkiä!

Toivottavasti kevät on silloin edennyt Suomessa ja Hämeenlinnassa kun saavumme kotiin!

 

Jälleennäkemisen suuressa riemussa kamut!

 

Eero ja Tarja