Vietnamin aurinkoon

Motto: Aurinkoa ilman rantoja, frisbeestä, ruoasta, ystävistä ja uusista seikkailuista nauttiminen.

Koko syksy on Suomessa ollut synkeän pimeä, kostea ja loskainen. Jouluaatoksi satoi sen verran lunta, etteivät Joulupukin reen jalakset aivan kipinää iskeneet.

Jo elokuulla aloin seurata lentolippujen hintatasoa. Kohteena tietenkin Saigon (Ho Chi Minch City) jo yhdeksättä kertaa. Muutaman kerran teki mieli painaa enteriä, mutta vasta joulukuun alussa sain varattua mieleiseni matka-ajankohdan ja -reitin: Helsinki-Doha-Saigon. Alun perin oli tarkoitus lähteä reissuun ennen uuden vuoden vaihdetta, mutta samalla lipun hinnalla ja puolitoista viikkoa myöhemmin pääsimme kaksi yhden hinnalla. Nyt on lähtö päivän päässä!

Koska harrastan aktiivisesti muovilätyskän heittelyä pitkin Suomen metsiä erilaisilla frisbeeradoilla, mukaan täytyy pakata myös frisbeekori ja tarvittava määrä puttereita, siis kiekkoja, joilla viimeistellään onnistuneesti väylätulos. Lisäksi tietty toista kymmentä erilaista väyläkiekkoa. Eikä siinä kaikki: vajaa sata kappaletta erilaisia ja eri värisiä kiekkoja, jotka olen saanut lahjoituksina hyviltä pelaajakavereilta. Kiekkojen on tarkoitus palvella uusia vietnamilaisia frisbeegolfin harrastajia sekä myös turisteja radalla, jota ei vielä ole olemassakaan! Niin totta se on. Mutta aikomuksenani on perustaa frisbeerata DaNangin eteläpuolella sijaitsevaan Hoi An -nimiseen kaupunkiin. Kunnianhimoinen tavoite! Sen onnistuminen riippuu paikallisten ihmisten aktiivisuudesta ja heidän osallistumisesta sopivan maa-alueen löytymiseen ja vuokraamiseen. Suunitelmana on saada paikalliset hotellit sponssaamaan hanketta ja edesauttamaan uuden lajin rantautumista Vietnamiin. Saigonissa on yksi 18-väyläinen rata ja seura, jonka 7. jäsen olen.  Mutta tästä kuulumisia tuonnempana.

Reppuni (=frisbeebagi) on täytetty muutamalla romaanilla, parilla t-paidalla, kisapaidalla ja parilla alkkareilla. Yhdet ovat tietenkin jalassa. Mutta kun ikääkin alkaa olla reilusti, on otettava varman päälle yhteensa kolmet mukaan! Lisäksi lippalakki ja silkkihuivi pitkille lentomatkoille kaulaliinaksi. Eipä tule kurkku kipeäksi! Siinä carderobi, yhteensä kuusi kiloa.

Tätä kirjoittaessani olen valmistautunut mielestäni aika hyvin huomista lentoa ajatellen. Jo aamuvarhaisella tein chekcingit koneeseen, otin passeista skannaukset ja lähetin ne sähköpostiini. Tottuneena matkaajana varasin istumapaikat koneesta jo lippuja varatessa, samoin ruokatoiveemme koko matka ajaksi, siis myös paluulennolle 28.3. Matkaliput bussilla Hämeenlinnasta Helsinki-Vantaalle ovat myös valmiina. Unohtaa ei sovi myöskään matkavakuutusta, joka kattaa kaiken mahdollisen.

Yksi tärkeä asia on myös huomioitu: kukkien kastelu. 12 litraa pussitettua vettä tippapussiletkuin on viritetty pitämään kukat elinkelpoisina poissaolomme ajan.

Tässäpä tärkeimmät ennen huomista lentoa lämpimään (+34), aurinkoiseen Saigoniin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *