TET 2020, odotusta ja sen jälkeen

 

Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, Vietnam on liikekannalla TET:n johdosta jo puolitoista, kaksi viikkoa ennen maan suurimman juhlaa. Kaikki kynnelle kykenevät haluavat kotiseuduilleen tapaamaan sukulaisiaan ja viettämään muutaman päivän mittaisen lomansa. Kaikkialla touhutaan, siivotaan pihoja, poltetaan viime vuoden muistot, pestään huonekalut, maalataan/lakataan kalusteet jopa ovet asunnoista. Mopojen perässä vedetään mitä erilaisempia kärryjä pakattuina pari metriä korkeilla mandariinipuilla, eri kokoisia ruukkuja keltaisia kukkapuskia. Niillä koristellaan talon sisäänkäynti. Lisäksi torit pullistelevat todella värikkäitä Chuc Mung Nam Moi -kylttejä, kiinalaisia lyhtyjä, hedelmiä, joihin aurinko on tatuoinut Hyvän Uuden Vuoden toivotuksen. Kansa panostaa suureen juhlaan! Voisin verrata sitä meidän jouluun tai juhannukseen. Nehän ovat Suomessakin vilkkaimmat liikenteen ja kaupan viikonloput.

Ja yksi asia, mihin TET vaikuttaa myös turistin näkökulmasta, on se, että julkinen hallinto lomailee kaksi viikkoa. Myös rahanvaihto pankeissa pysähtyy ainakin viikoksi. Pankkiautomaatit varsinkin vilkkailla turistialueilla saattavat tyhjentyä seteleistä ja ne täytetään juhlinnan loputtua. Monet ruokapaikat sulkevat ovensa ainakin viikoksi. Kaikkeen tähän on viisasta varautua vaihtamalla euroja riittävästi dongeiksi. Sekin, että varsinkin turistialueilla otetaan käyttöön reilu hintojen korotus. Jos päivällinen normaalisti maksaa 90000-120000 VD, TET’n aikaan se maksaakin 180000-220000 VD. 1€=25400VD. Ja viisas turisti ottaa selvää, missä sitä ruokaa saa. Vaikka hyvä vasikkakin elää juomalla!

Hoi An, perinteinen ruoka

Aito Hoi An- ruoka, riisipaperiin kääritään kaikenlaista ja dipataan kastikkeeseen. NAM!

Iloisena yllätyksenä tuli tieto facebookin välityksellä. Metsästyskaverini Lasse ja Mikko perheineen ilmoittivat tulostaa DaNangiin TET’n aikaan. Ja kuin ollakkaan, tapasimme Hoi An’issa! Mikon vaimon vanhemmat olivat myös mukana. Tutustuimme lyhykäisesti vanhaan kaupunkiin ja päädyimme yhteiselle päivälliselle paikalliseen ravintolaan. Olihan kiva ja varmasti ikimuistoinen tapaaminen.

 

Frisbeeradan etsiskely on edennyt pienin askelin. Olin sellaisella rakentamattomalla tontilla harjoittelemassa puttaamista. Paikalle pysähtyi mopolla kaveri, ikä noin 35 vuotta. Kerroin mistä tässä lajissa on kysymys. Näytin kuinka putataan ja kaveri laittoi kymmenestä kiekosta kahdeksan korii. Matkaa oli reilu viisi metriä. Huikea suoritus! Kysyin häneltä, missä voisin treenata pitempiä heittoja. Hän pyysi minua kotiinsa. Ajoin pyörällä pienen matkan. Hän odotti minua kotirappusilla. Kättelimme ja hän kertoi nimekseen Hong. Olen monesti tullut huomaamaan kuinka paikalliset asukkaat tietävät lähiseudut kuin omat taskunsa. Hong ohjasi minut läheiselle pallokentälle. Ja niinpä päästiin heittämään oikein kunnolla pitkiä siivuja. Sekin onnistui häneltä yllättävän hyvin. Vein korini noin 60 metrin päähän. Ja kuin ollakaan, heitot tippuivat tasaisesti korin ympärille. Samalla kerroin Hongille ratahaaveista. Pitäisi löytää useamman hehtaarin alue, joka soveltuisi ilman isompia muokkauksia radan sijoittamiseksi. Pienen aprikoinnin jälkeen hän osoitti joen toisella puolella olevaa aluetta. Esteenä on vain noin 200 metriä leveä joki. Mutta eipä sekään ole ongelma: onhan vene keksitty. Jätin asian hautumaan ja lupasin tulla käymään muutaman päivän päästä. Koska TET oli parhaillaan menossa, ajattelin, että antaahan ajan kulua. Viikon päästä tapasin Hongin uudestaan. Hän oli myös ajatellut asiaa. Hänellä olisi tuttu, joka voisi tulla venemieheksi. No sepä hyvä! Hong oli myös miettinyt, kuinka saisi paikallisia innostumaan lajista. Pitäisin sellaisen demotapahtuman, jossa neuvoisin suurin piirtein kädestä pitäen hänen paikalle haastamiaan tuttuja. Se samalla filmattaisiin ja laitettais jakoon internetin välityksellä. Ilmaisin hänelle suuren kiitoksen jo tässä vaiheessa. Jo ennen radan perustamista esitin, että hän alkaisi vetämään porukkaa ja ehkäpä perustamaan frisbeeseuran. Esitin hänelle ajatuksen että hänen ravintolansa voisi toimia kisakeskuksena ja kokoontumispaikkana. Jälleen hyvä oivallus! Tulevien viikkojen aikana nähdään, syntyykö Vietnamiin toinen frisbeeseura ja rata. Ensimmäinenhän on Saigonissa.

Olemme iloksemme havainneet suomalaisten löytäneen Hoi An’iin. Miltei päivittäin olemme kuulleet puhuttavan suomea kaupungilla. He ovat majoittuneet DaNangiin ja käyvät päiväseltään Hoi An’ssa.

TET on jo takana päin. Mutta muutama päivä sen jälkeenkin poltetaan muistoja pois, lähetetään viestejä edesmenneille sukupolville. Ison rummun matala ääni aikaajoin ilmoittaa seremoniasta. Paikalla on koko suku. Yhdessä laitetaan ruokaa, ruokaillaan ja lopuksi lauletaan karaokea. Ja nupit ovat kaakossa! Laulutaidoista en osaa sanoa juuta enkä jaata mutta se kuuluu.

TET’n aikaan oli aika epätavallisen viileää ja sateista. Päivällä lämpömittari näytti 21 astetta ja yöllä 17. Piti laittaa pitkälahkeista ja -hihaista päälle. Paikallisilla oli toppatakit ja pipot päällä. Sitä kesti neljä päivää. Satoi päivittäin silloin tällöin. Sellaista tihkua. Eipä muuten haitannut elämistä.

Kotimaan kuulumista ollaan sen verran seurattu, että osapuilleen tiedämme missä mennään. Mutta HPK:n pelit kuuntelen nettiradion kautta. Lähetykset kuuluvat erinomaisesti ja ovat kuultavissa paikallista aika 23.30. Silloin menee yö vähän valvoessa. Onneksi pelejä ei ole joka päivä.

Koronavirus jyllää Kiinassa mutta eipä haittaa meitä laisinkaan. Käväisin paikallisessa terveyskeskuksessa jututtamassa kolleegoita. He kertoivat, ettei Vietnamissa ole todettu kuin yksi sairastunut kiinalainen jo tammikuun alussa. Sekin Saigonissa. On aika huvittavan näköistä kun turistit ovat varustautuneet suusuojuksiin. Suurimmalla osalla ne ovat leuan alla, osalla suun edessä ja vain pienellä osalla koko naamalla. Ja eipä niistä varsinaisesti taida olla mitään hyötyä. Mutta suomalaiset yritykset varmaan painavat pitkää päivää jotta kaikki halukkaat saavat ostettua sellaisen.

Yksi asia mistä nautin, on se, että vietän synttäreitä täällä. Olen varautunut ottamaan vastaan onnitteluja Banana Split -baarissa. Samalla tarjoan kaljan. Toki nautin hyvän aterian vaikka BaLe Well -ravintolassa. Neljän ruokalajin ateria, jossa riisipaperiin kääritään salaattia, vesikrassia, yrttejä, kevätrullia, riisipannukakkua, kanan ja -naudan lihaa. Kääröä dipataan tarkoin varjeltuun kastikkeeseen ja se maistuu taivaalliselta! Ateria kahdelle maksa 120000Vd = 4.70€. Onnea Eero 67v.

Hoi An, perinteinen ruoka

Aito Hoi An- ruoka, riisipaperiin kääritään kaikenlaista ja dipataan kastikkeeseen. NAM!

Tänään pohdimme Tarjan kanssa, mitä ruoka-aineita emme syö täällä ollessa. Juusto, voi, leipä, maito, leikkeleet, sokeri. Sen sijaan hedelmiä, kananmunia, vihanneksia, nuudeleita. Ja Tarja totesi, että olen hieman kokenut muodonmuutosta. Saatta pitää paikkaansa. Tosin vaa’alle en ole eksynyt. Mutta lähtöpaino on kirjattu ennen reissuun lähtöä. Jännittää jo valmiiksi maaliskuun loppu, jolloin kotiudumme. Iho sen sijaan on kokenut melkoisen värimuutoksen. Kun käsivartta vertaa reisiin, niin erotuksen todella huomaa.

Olemme maksaneet 15 päivän vuokramme 3,75 milj Vd. Se muunnettuna euroiksi tekee 147€. Aamupalasta maksamme 90000Vd = 3,50€. Jos ekonomisesti ajattelee, tulemme tänne säästämään! Uskallan suositella tällaista mallia!

Mitä odotamme tulevilta ajoita? Sen saatte lukea seuraavassa jaksossa.

2 vastausta artikkeliin ”TET 2020, odotusta ja sen jälkeen

  1. Hei,
    lämmin kiitos mielenkiintoisesta, seikkaperäisestä tähän astisesta matkakertomuksestasi.
    Ei ollut pitkäveteistä luettavaa. Sain paljon uutta maasta, alueelta, jossa olette.
    Jatkokertomusta odotellen

  2. On teillä mielenkiintoista eloa siellä. Meillä tai ainakin mulla täällä keittiön puolen varjossa olevassa pakkasmittarissa on lämpöenkka tai pakkasenkka tälle talvelle -10˚C.
    Takkaan laitoin juuri valkean, ettei torppa jäähdy. Hyvää loman jatkoa ja perässä tullaan kovaa vauhtia => 67 kesällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *