Kiinalainen Uusi Vuosi 5.2.2019

Moikka kamut!

On mennyt reilu kuukausi edellisestä matkamme päivityksestä.

Jos  jotain urheilulajia rakastaa niin paljon, että raahaa Innovan rättikoria joka päivä aamuin illoin paikalliseen puistoon, on kyseessä varmaankin melkoinen fiksautuminen lajiin. Siis frisbeehen. Aamuisin puttiharkat lähes 30 asteen lämmössä aamupalan jälkeen, illalla auringon laskiessa siinä kuuden aikoihin. Mukana 1½ litran vesipullo. Mutta jotakin on tehtävä tietyllä määrätietoisuudella, että päiviin tulee jonkinlainen rytmitys. Kun reissussa on riittävän pitkän ajan, alkavat tietyt päivärutiinit saada merkityksensä. Aikatauluja luovat pakolliset tarpeet: aamupalat, kävelyretket, tuttujen tapaamiset, illallisen ruokapaikan hakemiset. Kaikki tämä vaatii uuden sopeutumisen tähän. Kotimaan rutiinit muuttuvat aivan uusiksi! Et laita aamupuuroa, et käy kaupassa hakemassa seuraavan aterian tarvikkeita, et laita ruokaa itse! Et katso TV:tä, uutisia, puoli seiskaa. TIilalle on tullut vanhojen, useamman vuoden takaisten tuttujen tapaamiset, kuulumisten kertomiset, ilojen ja surujen jakamiset. On mykistävää todeta, että riippumatta kansallisuudesta, ihmiset ovat IHMISIÄ! Tunteineen ja kokemuksineen!

Mutta jotta tämä juttu ei menisi aivan itkuvirreksi, on ilolla sanottava, että elämä jatkuu.

Kiinalainen Uusivuosi on Vietnamissakin Suuri Juhla. Sen juhlinta alkaa jo hyvissä ajoin. Noin kuukausi ennen varsinaista juhlapäivää, joka tänä vuonna osui 5.2, perjantaisin on selvästi havaittavissa rentoutumisen merkkejä. Ihmiset tulevat syömää ja nauttimaan yhdessäolosta. Ja aina jossakin päin kuuluu rytminen huuto: jou jou jou. Kaikkien mukana olevien olutlasit ja -pullot nousevat kohti toivottamaan hyvää uutta vuotta. Ja pahoja henkiä karkoittamaan pidetään kovaa meteliä ja varsinki rumpuryhmä +lohikäärme+tiikerit on yhtä yleinen kuin joulupukki jouluna.

Chúc mừng năm mới!

Maanmiehiehiämme (melkoinen sana) olemme tavanneet muutamia. Tosin sattumallakin on sormensa pelissä. Tapasimme kaksi vuotta sitten Ilomantsin Rytkösen. Ja nyt taas! Jälleennäkemisen riemu oli oiken käsin koskettava. Selkiä taputeltiin! Ja juttua riitti! Jälleen näkemisen suuressa riemussa!

Samoin yhden Villen. Hän tuli pohjoisesta linja-autolla aikomuksenaan jatkaa pienen pysähdyksen jälkeen lentokentälle. Hän tuli baariin, joka on “kotikadullamme” syödäkseen pienen iltapalan. Olihan taas jälleen näkemisen riemua! Toivotimme hähelle hyvää kotimatkaa.

Suunnitelmamme on ollut, että olemme pari viikkoa paikallaan. Seuraava kohteemme olisi Da Nang. Tsekkasin hyvissä ajoin lentoja, koska emme uuden vuoden takia ole halukkaita istumaan täpötäydessä bussiss tai junassa 18 tuntia. Lento kestää 1t 20 min. Ja onnistuin saamaan liput hintaan 25€/lippu. Pienet seremoniat kotibaarissa ennen lähtöä, halailut ja olalle taputukset, vakuuttelut, että tulemme vielä takaisin. Taas jälleen näkemisen toivossa!

Emme varaa hotelleja etukäteen, emme nytkään. On paljon jännittävämpää etsiä itseään miellyttävä majapaikka. Niin tälläkin kertää. Saavuimme illalla yhdeksän jälkeen Da Nangin lentokentälle. Taksijärjestäjälle selkeät ohjeet: englannin kielen hallitseva kuljettaja! Ja sellainen löytyi heti. Ohjeeksi kuskille: halpa ja hyvä hotelli! Ja sellainen löytyi. Ensimmäisen ehdokas tosin tuoksahti sen verran uudelle betonille, että luovuimme suosiolla. Seuraava oli hintatasoltaan 3-4 kertaa budjetointimme yli. Seuraava hotelli vaati vähän reisilihasta! Piti nousta parikymmentä kiviporrasta ylöspäin, ennen kuin saavutimme respan. Hintataso miellytti ja sitten katsaus huoneeseen. Pikkusen ahtaanoloinen, muuten ihan hyvä. Hinta 350000 VnD = 13,50€/yö. Reput huoneeseen ja sitten pieni kierros lähikortteliin. Ja säähän oli aivan fantastinen! 24 astetta lämmintä, pieni tuulen vire. Vähän iltapalaa piennestä katukojusta ja oluet kyytipojaksi.

Da Nang on muuttunut sitten viime käynnin 2014. Hotelleja on kaikki paikat täynnä. Tällä hetkellä ei ole ns high season, mutta kyllä väkeä on.

Koska olemme Da Nang’ssa, yksi must in paikka on käytävä. Ba Na Hils! Respamme avulias neiti Ly järjesti meille retken sinne yhdellä puhelinsoitolla. Meidät haetaan ja palautetaan takaisin. Tämä lysti maksoi 950.000VnD = 36,50€. Kallista! Mutta kannatti! Ba Na Hills sijaitesee n 45 km Da Nangsta. Siellä on muuten mmailman toiseksi pisin köysirata., jolla nousimme 1414 metriä meren pinnan tasolta. Jos haluat tarkempaa tietoa kohteesta mene sivuille: https//banahills/.sunworld.vn/en/.  https://expatolife.com/ba-na-hills/.

En pysty kuvaamaan sitä, mitä näimme! Aivan uskomaton paikka! Ja ruokailu! 3 tuntia buffeeravintolassa, jossa saat tonnikalaa höyrytettynä, makrillia uskomattoman maukkaassa kastikkeessa. Possua sitten sen seitsemällä tavalla laitettuna, erilaisia kastikkeita riisille ja lihalle. Vaikka aika monessa buffeeravintolassa olen elämäni aikana ruokaillut, tämä meni Top10 ykköseksi!

Da Nangissa on silta nimeltään Dragon Bridge. Lauantai- ja sunnuntai-iltaisin klo 21 sillan lohikäärme sylkee kidastaan tulta ja vettä. https//www.youtube.com/watch?v=adVHFoH89oc.

Nämä rannikkokaupungit ovat siitä hienoja, että tuuli käy koko ajan. Toisekseen niissä saa erittäin hyvää seafoodia. Ja hinnat eivät juurikaan lompsaa kevennä. Neljän ruokalajin menuu maksaa n 11€ juomineen. Ja kun jätät ravintolan, toivot, että hotellille on lyhyt matka! Jättikatkaravut, grillattu snaipperi, simpukat, jotka on maustettu aivan taivaallisesti, höyrytetyt vihannekset valkosipuleineen, riisiä, joka on aivan jotain muuta kuin Onkel Ben’s.

Taivaallista! Toivottavasti ikävä kihtitauti ei koskaan osoita merkkejään!

Matkamme jatkuu Hoi An’iin. Siellä asuu tuttumme, jonka tapasimme kaksi vuotta sitten Saigonissa. Taas jälleen näkemisen suurta riemua!

Seuraava postaus tulee Hanoista.

Voikaa paksusti!

 

Eero ja Tarja